FMBB:n Belgianpaimenkoirien Agilityn MM-kisat Le Touquet'ssa Ranskassa
Dean ja minun matkani alkoi, kun kotoa startattiin aamupäivällä 7.5. kohti Turkua, josta hyppäsimme Kärkkäsen Jarin kyytiin. Poimittuamme Luomalan Henkan & C.C:n kyytiin matkamme jatkui kohti Helsingin rautatieasemaa, jonne Sanna-Mari Törrönen ja Penni saapuivat Joensuusta. Kun olimme saaneet mahdutettua vielä Sansku & Penni tavaroineen kyytiin, matka jatkui M/S Finnmaidille. Vuorokauden laivamatkan päätteeksi Travemündeen, josta saimme nauttia reilun 900 km automatkan Ranskan Le Touque'een.
Perille pääsimme puolenpäivän aikaan ke 9.5. Kävimme viemässä tavaramme ihanaan merenranta hotelliimme. Ja lähdimme tutustumaan Le Tuoque'n kaupunkiin ja kisapaikkaan, jonne myös Honkarannan Riikka & Kide olivat saapuneet hyvissä ajoin. Iltapäivällä odottelimme Kurkisen Kimin & Maxin saapumista ilmoittautumiseen, he olivat matkanneet ensin lentokoneella Pariisiin ja sieltä vuokra-autolla Touqeu'iin. Tiukaksi veti Kim saapuminen, hän sai vielä juosta viime metrit ja  koko joukkueemme oli kasassa ja pystyimme ilmoittautumaan kisajärjestäjälle.
Hotellimme oli kävelymatkan päässä kisapaikalta ja osan matkaa pystyi kulkemaan hiekkarannalla. Dea ja Penni löysivät rannalla heti yhteisen belgimäisen sävelen... Torstaina 10.5. aamupäivällä olivat viralliset harjoitukset ja eläinlääkärin tarkastukset. Ensin hieman epäilytti nurmikentän liukkaus sateen jäljiltä, mutta Dea ainakin pysyi hienosti pystyssä. To illalla olivat kisojen viralliset avajaiset. Agility marssi avajaisissa IPO ja TOKO joukkueen välissä.
	Perjantaina aloitettiin henkilökohtaisen kisan hyppy- ja agility karsintaradalla. Dean kanssa ensimmäisellä radalla saatiin väkisin väännettyä nolla, mutta aikaa paloi tuhottoman paljon kun yhdessä kohdassa olimme täysin törmäyskurssilla (oikeasti kiellon paikka). Aglity radalla hyllytettiin.
Perjantain ja lauantain välisenä yönä satoi todella paljon ja aamulla kun pääsimme kisapaikalle, huomasimme, että kenttä oli melkoista kuravelliä. Ratamestari apulaisineen kuitenkin rankensi radan ja ranskalaiset kisajärjestäjät kantoivat epätoivoisesti hiekkaa täyttääkseen kuravellilätäköt. Ei siitä kuitenkaan hyvä tullut ja tuomarit muutamien maiden joukkueen johtajien kanssa lähtivät kartoittamaan löytyisikö läheltä toista kenttää, joka olisi turvallinen koirille. Uusi kenttä löytyi ja niinpä koko agility: esteineen, kehineen kaikkineen muutti 500m eri paikkaan. Kaikki kynnelle kykenevät kantoivat käsin kaikki esteet, toimiston, kehän ja vielä omat telttansa ja tavaransa. Kaikkea sitä saattaa sattua ja tapahtua, mutta päätös oli erinomainen. Ja tulipahan koettua sekin, että kesken kisaa vaihdetaan kisapaikkaa ;)
	Kun vihdoin kisaa päästiin jatkamaan niin Dean kanssa hyppyrata hyllytettiin ja agility radalta 5. Päivän päätteesi oli vielä joukkue hyppyrata, jolta Dean kanssa pudotettiin yksi rima. Sunnuntaina meillä oli siis jäljellä vielä näyttely ja joukkue agility rata. Sunnuntai aamulla varhain pakattiin kaikki romppeet hotellilta ja suunnattiin viimeisen kerran kisapaikalla. Ensimmäiseksi käytiin ilmoittautumassa näyttelyyn ja testeihin, joka onneksi järjestettiin lähellä agility kehää. Meillä kävi Dean kanssa hyvä säkä kun pyörimme ja ihmettelimme missä järjestyksessä näyttelyssä  kaikki tapahtuu ja ihmettelimme mitä tekisimme CSAU-testi kehän vierellä, kehästä tuomari kysyi olemmeko tulossa testiin ja vastasin myöntävästä. Tuomari antoi ohjeeksi seurata ensimmäisen koiran testi ja siteen tulla kehään. Testissä katsottiin miten koira reagoi toisiin koiriin, osaako se tulla luokse ja pysyä hetken paikallaan, todella helppo nakki meille. Tuomari kysyikin onko Dea tottelevaisuus koira ja siihen tokaisin että oui, oui.
Puolenpäivän aikoihin pääsimme suorittamaan joukkue agility radan. Rata ei ollut profiililtaan vaikea, mutta siitä huolimaatta onnistuimme Dean kanssa sen hyllyttämään, puomilta tultaessa rengas imi mutiaisen väärälle radalle, kyllä harmitti tuhottomasti. Iltapäivällä pääsimme TAN-testiin, jossa testattiin vain miten koira reagoi ampumiseen ja siitäkin Dea kirkkaasti  läpi. TAN-tstin jälkeen pääsimme vihdoinkin näyttelykehään. Dea sai tuomarilta Madame m. Berton-Sarlat' lta arvosteluun excellent. Näyttelytohinan keskellä ehdimme nähdä Sanskun ja Pennin finaaliradan, jolla he tekivät hienon nollan, ollen paras suomalainen agility koirakko 12. sijalla. Upea suoritus meidän junnulta ;)
Kilpailujen päätteeksi olivat vielä viralliset päättäjäiset, jossa palkittiin Suoman IPO-joukkue kullalla, IPO henk. koht. hopealla Mia Skogster ja mu Mecberger Chortoryiski sekä tokon henk. koht. pronssilla Miia Kiviaho ja mn Giramin Arietta. Lämpimät onnittelut vielä heille!
	Pitkälle kotimatkalle lähdettiin heti päättäjäisten jälkeen. MS Finnladyn helikopterikannella Penni, C.C. ja Dea.
Dea esitteli vielä paluumatkalla laivan kannella lintukoirataipumuksiaan kun kiinnostava pulu tuli kannelle vai liekö ollut sitä mieltä, että moiset vapaamatkustajat piti ajaa pois...
Kiitos kaikille joukkueen jäsenille, teidän kanssa oli kiva olla kisaamassa. Erityisen lämpimät kiitokset Jarille kuskina toimimisesta sekä Sanskulle ja Pennille mukavasta ja rennosta hytti-, huone- ja lenkkiseurasta ;)