25.3. Saimme sähköpostilla tiedon Suomen Belgianpaimenkoirien agilityn edustusjoukkueeseen valitsemisesta. Kisojen viimeinen ilmoittautumispäivä oli 30.3., joten aikaa ei meillä ollut paljoa järjestää matkat, majoitukset sekä ilmot. Suomen IPO joukkueen johtajan Martti Paalasen avustuksella saimme laivamatkan Hangosta Rostockiin sekä Hotellin huoneet Heevarissa varattua muutamassa päivässä, suuret kiitokset hänelle kaikista matkanjärjestely vinkeistä. Enää oli vain lähetettävä koirien ilmot kaikkineen papereineen sekä ohjaajien kuvineen 30.3. mennessä Unkariin – ei siis mitään kiirettä. Kun H-hetkeen oli enää vain 4 viikkoa ja jäljellä oli vielä sponsorien haaliminen sekä kisapukujen ja Suomi ”krääsän” kerääminen.

TUHANNET KIITOKSET kaikille tukijoillemme, jotka autoitte toteuttamaan tämä ainutlaatuisen ja varmasti ikimuistoisen matkan näinkin lyhyellä varoitusajalla.

Valmistauduimme kukin tahollaan tulevaan vaativaan ja rankkaan matkaan. Marjo mm. katsoi tavallista tarkemmin ”Amazing race”ohjelmat ja Lissu latasi akkuja Kanarialla.

Joukkueen ensikohtaaminen tapahtui vapun päivänä 1.5. Kirkkonummella matka-auton pakkaamisen merkeissä. Samalla joukkue kohtasi ensimmäisen haasteensa: millä saada mahtumaan yhteen tila-autoon 4 henkeä, 4 painajaista, 4 häkkiä, 1 ½ viikon matkatavarat sekä teltta. Ratkaisumme olikin yllättävän helppo: häkit nippuun, kamat konttiin ja kaikki neljä ”epäsosiaalista” pölkkäriä valtoimenaan autoon. Ja matkaan!

Laivamatka Hangosta Rostockiin taittui Superfast Ferriesillä. Nimi Superfast tosin taitaa olla hieman harhaanjohtava. Lisäksi vinkkinä tuleville matkaajille: tähän laivaan kannattaa ottaa omat eväät ja kaljat mukaan…

Saavuimme seuraavana iltana yli vuorokauden laivamatkan jälkeen ilta yhdentoista aikaan Rostockiin, josta jatkoimme autolla matkaa yötä vasten ohittaen historiallisen Berliinin sekä ajaen romanttisen Prahan läpi. Romantiikkaa eivät tosin takapenkin pojat löytäneet. Tšekin moottoritiet ovat vertaansa vailla. Niillä tosin eivät päde edes viidakon lait, vain kaasupolkimen raskaus ratkaisee.

Saavuimme Heevariin seuraavan päivän 3.5. puolella, jolloin takana oli hieman yli 1200 km. Muutaman ylimääräisen voltin jälkeen löysimme viehättävän motellimme, jossa IPO porukka oli jo yhden yön viettänyt. Tavarat huoneisiin ja takaisin autoon (jossa emme ilmeisesti olleet vielä tarpeeksi istuneet ;) ) ja etsimään kisapaikka, jonne menimme heti ilmoittautumaan. Ilmoittautumisessa saimme matkan ensimmäisen opetuksen, joka vahvistui vielä myöhemminkin matkalla: älä KOSKAAN ole jonossa Italialaisten takana, heillä on AINA käsittämättömiä ongelmia, joiden ratkaiseminen kestää. Toinen opetus oli muuten se, että ostimme mitä vettä tahansa kaupasta, se muuttui vissyksi autossamme.... Kolmas oli, että oli kaupan ovissa mitä tahansa luottokortin kuvia, niihin todellisuudessa kelpasi vain paikalliset kopeekat – ellei Lissu ollut apuna kassakoneen käytössä... No, eiköhän jatketa matkakertomusta...

Kisat järjestettiin siis valtavalla Sóstóin Stadionilla, jonka yhteydessä oleva suuri multanurmi-kenttä oli varattu agilityyn. Stadionin välittömässä läheisyydessä oli paikallisen agility kerhon huterat esteet, jossa kävimme vähän verestämässä lajia koirille heti paikalle saavuttuamme.

Kisojen aikataulu oli melko tiukka ja ohjelmaa oli runsaasti joka päivälle, jopa niin paljon että itse Heevarin ”kylän” ostospaikat jäivät koluamatta. Paitsi tietty joukkueemme pojilta, joita kutsuttiinkin matkan ajan muutenkin ihan ansioituneesti Neiti Luomalaksi ja Neiti Kurkiseksi...

Torstaina 4.5. joukkueemme sai 25 min virallista harjoitusaikaa kisakentällä kisassa käytettävillä esteillä, joka käytettiin hyvin ja tehokkaasti hyväksi. Tämän jälkeen oli vuorossa eläinlääkärin tarkastus, jonka kaikki (koirat) tietty läpäisivät.

Illalla stadionilla olivat näyttävät avajaiset, jossa Suomen agi porukka oli hienosti edustettuna ja puettuna koiria myöten. Eri maita oli edustettuna yhteensä 30 kpl ja agility koiria oli karkeloihin ilmoitettu 104 kpl. Kaukaisimmat kisaajat agilityyn tulivat Jenkeistä ja Japanista.

Perjantaina 5.5. ensimmäinen kisapäivänä aloitettiin liukkaalla hyppyradalla. Radat eivät kaiken kaikkiaan olleet vaikeita, mutta melkoisia juoksuratoja, joissa yleensä sitten siellä toisessa päädyssä arvottiin oikea este kolmen koirasta herkullisen esteen kesken. Joukkueemme ensimmäiset lähtijät Kim & Max sekä Henkka & C.C. tekivät identtiset hyllyt, väärään putkeen. Seuraavana suorittaneet Lissu & Marlo saivat tulokseksi 10 ja Marjo & Dea 5.

Onneksi aurinko paistoi lämpimästi ja kuivasi vielä aamulla olleen märän ja liukkaan radan.

Päivän toinen rata oli agility rata, josta ensimmäiseksi lähteneet Henkka & C.C. ja toisena lähteneet Lissu & Marlo tekivät hienot nollat. Marjon & Dean kohtaloksi muodostui houkutteleva putki ja tulos oli hyl. Viimeisenä meistä lähteneet Kim & Max saivat harmillisen virheen pituudella.

Päivän päätti joukkue hyppyrata. Joukkueen ensimmäinen pari Henkka & C.C. tekivät jälleen siistin nollan. Seuraavina lähtijöinä Lissu & Marlo sekä Marjo Dea tekivät molemmat hyl radat (Marjo kaatoi kisauransa ensimmäisen siivekkeen). Ankkureina radan suorittaneet Kim & Max tekivät radalla yhden virheen. Joukkueen lopputulokseksi, johon laskettiin kolmen parhaan koiran tulos, tuli siis hyl 

Toisena kisapäivänä eli lauantaina 6.5. päivä aloitettiin toisella karsintaa hyppyradalla, jonka joukkueemme ensimmäiset starttaajat Marjo & Dea hyllyttivät väärällä radalla. Seuraavaksi Henkka & C.C. sekä Kim & Max tekivät molemmat tulokseksi 5, koirat ”kävelivät” pituuden yli. Viimeisenä lähteneet Lissu & Marlo eivät saaneet tulosta.

Viimeiselle karsinta radalle lähdettiin jännittävissä tunnelmissa - saataisiinko lisää finalisteja joukkueellemme! Kim & Max starttasivat ensimmäisenä joukkueestamme, mutta harmillisesti puomin ylösmeno kontakti epäonnistui ja tulos oli 5. Seuraavana Henkka & C.C. tekivät jälleen nopeaa ja taidokasta työtä puhtaalla radalla. Lissu & Marlo tekivät varman nolla tuloksen kuin myös viimeisenä meistä startanneet Marjo & Dea.

4. karsintaradan tuloksia odotettiin kuumeisesti – Marjo melkein hyperventiloi. Harmiksemme Marjon & Dean finaalipaikka jäi vain 0,08 sekunnin päähän.

Ja näin varmistui, että Suomella olisi sunnuntain finaalissa yksi koirakko - Henkka & C.C.

Joukkueemme yhteisestä päätöksestä emme suorittanee vielä jäljellä olevaa agility joukkue rataa, vaan annoimme Henkan lepuuttaa (vanhoja ;-)) jalkojaan. Joukkue mestaruuden vei rauhallisilla ja tasaisilla suorituksilla Belgia.

Lauantaina pidettiin alueella myös näyttely Club Show, jossa oli tuomarina Pauline Stern-Hanf.. Joukkueemme mustat edustivat suomalaista koirakauneutta. Max sai avoimessa luokassa EH:n ja Marlo käyttöluokassa ERI/1 + Sert. Dea erottui pienten ja karvaisten narttujen seasta hyvin, saaden kuitenkin myös ERIn käyttöluokasta.

Illalla oli vielä kisajärjestäjän gaalaillallinen valtavassa teltassa kisa-alueella, jossa saimme nauttia paikallisia herkkuja viinien kera. Juhlista lähdimme vastahakoisina, mutta hyvin eväin varustettuina, hyvissä ajoin motelliin, jotta agility finalistimme olisi aamulla kovassa iskussa.

Sunnuntaina 7.5. aamulla kenttä oli jälleen märkä öisen sateen jälkeen. Ensimmäisenä oli vuorossa finaali hyppyrata. 40 finalistin joukossa heti alkupäässä olivat Henkka & C.C. Rata oli liukas ja Henkka antoikin reiluna miehenä tasoitusta muille liukastellessaan uusilla nappiksillaan. Hurjasta tsempistä huolimatta heidän tulokseksi radalta tuli 10. Finalisteista n. 1/3 sai hylkytuloksen jo ensimmäiseltä radalta. Finaaliradalle lähdettiin käänteisessä järjestyksessä. Muutamien pienten mutkien jälkeen C.C.:n reitti veikin A-esteelle väärästä suunnasta ja tuomari vihelsi hyllyn. Mestariksi leivottiin toista vuotta peräkkäin englantilainen herrasmies Andy Brown & nuori gu Heidron Chasing Stormy Skye, jonka rauhallinen ja varma suoritus erottui edukseen.

Sunnuntaina oli myös alueella näyttely, jossa mustat arvosteli Jackie MacAndie.

Ennen näyttelyä käytimme mustamme luonnetestissä, jonka kaikki läpäisivät helposti. Luonnetesti vaaditaan Unkarin jalostuslistalle pääsyyn eli heillä on samalla tavalle ”selection” kuten Ranskassa. Näyttely ei tosin mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja kaikki Suomen mustat saivat EH:n. Valintatilaisuuteen olisi vaadittu ERI – kuten Ranskassakin.
 

Enää oli siis jäljellä leirin purku, päättäjäiset ja palkintojen jako. Päättäjäisissä Suomen joukkuetta kuvattiin ahkerasti, olihan kulkueen keulalla IPO MM kultaa voittaneet Heli & Arttu! Onnea vielä heille erinomaisesta suorituksesta! Paistattelimme voiton huumassa IPO joukkueen peesissä, eikä edes päättäjäisiin osunut sadekuuro laimentanut tunnelmia.

Pakkasimme sunnuntai-iltana auton ja jätimme haikeat jäähyväiset Heevarin ”kylälle”. Sovimme tosin keskenämme, että ensi vuonna uudelleen!!